Toivakan ensiaskeleet otettiin 1870-luvulla, kun Toivakan kylän asukkaat alkoivat haaveilla itsenäisyydestä. Itsenäistyminen kypsyi ajan kanssa ja itsenäinen Toivakka aloitti toimintansa 1910. Itsenäiseen Toivakkaan siirrettiin Jyväskylän kunnalta, Laukaasta ja Korpilahdelta alueita, joiden varassa kunta tänä päivänäkin seisoo. Aluesiirrot eivät olleet itsestään selviä vaan Laukaa ja Korpilahti valittivat tehdyistä siirroista, mutta ennen Suomen itsenäistymistä nykyinen Toivakka oli saanut maantieteelliset rajansa nykymuotoon.
Nuori Toivakka oli tyypillinen maatalouspitäjä, jonka väestön selkeä enemmistö sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Itsenäiset tilat olivat elinkelpoisia ja pitkälti omavaraisia. Ylemmälle koulutukselle ei ollut kysyntää. Sitä edustikin kourallinen isompien tilojen lapsia, opettajat ja kirkkoherra. Erityisesti Simo Korpela toimi kunnan alueella vahvana hengellisenä johtajana ja kansan valistajana.
Kuntalaisten sivistystyö oli alkuajoista lähtien aktiivista ja ennakkoluulottomasta asenteesta johtuen kunta toimi 1960 -luvulla keskikouluopetuksen kokeilukuntana. Varsinaiseen peruskouluun siirryttiin ensimmäisten kuntien joukossa vuonna 1972. Myös kulttuurin saralla kunta on ollut aktiivinen ja erityisesti musiikilla on iso asema kuntalaisten sydämissä tänä päivänäkin. Eikä kunta ole jäänyt osattomaksi iskelmätaivaan kiintotähdistäkään. Lukumiehen 1970-luvulla maalaamat kirkon kattomaalaukset ovat olleet syntyhetkistä lähtien keskustelunaiheena ja edelleenkin kunnan merkittävin matkailunähtävyys.
Sotien jälkeen maa- ja metsätalouden ohella myös muu elinkeinoelämä alkoi kehittyä ja kasvattaa merkitystä kunnan arjessa. Erityisesti sementtivalimo on tarjonnut näihin päiviin saakka merkittävästi työpaikkoja kuntalaisille. Myös puolustusvoimat ovat olleet läsnä kuntalaisten arjessa. Erityisesti Toivakan varikko on ollut kiinteä osa kunnan elämää.